Viime aikoina on mennyt aika asioilla juoksemiseen, lasten kanssa pihalla olemiseen ja kämpän siivoiluun. Veeran vaaleanpunainen neuletakki on edelleen kesken. Etu-ja takakappaleet sekä hihat on neulottu, mutta pitäisi keksiä paikka mihin kastelun jälkeen pingottaisi. Olen myös innostunut virkkaamaan, se kun on niin helppo työ ulos lasten kanssa. Jos tulee äkkilähtö niin ei ole vaarana silmukoiden purkautuminen. Teen "omasta päästä" Veeralle virkattua hattua.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen sain hyvin omaa aikaa ja aikaa ommella kun mies lähti lasten kanssa papalle. Olin jo aiemmin leikannut Veeran puseron kappaleet ja kirjonut koneella etukappaleeseen kukkasen.

 

Työpöydän raivaus, kirjontakoneen pois laitto (irrotus ompelukoneesta, laitto laatikkoon ja paininjalan vaihto) ja saumurin säätö mukaan lukien aikaa meni vajaa kolme tuntia kun pusero oli valmis. Tuo pusero on kyllä varsinainen kokeilu. En ole varmaan pariin vuoteen koskenut saumuriin, enkä siis ommellut trikoota. Erilaisia tikkejä pääntielle ja hihansuuhun piti koitella, eikä ihan täydellistä edes löytynyt. Pitäisi opetella käyttämään kaksoisneulaa. Jostain kumman syystä se vain jänskättää ;) Aika hyvä pusero siitä kuitenkin tuli ;)

 

Kaava on Ottobre 1/2006. Pääntie saisi olla pienempi, mutta kun en lukenut ohjetta, niin siitä tuli vähän erilainen kuin mallissa oli tarkoitettu. Paras kiitos on, että Veera tykkää puserostaan tosi paljon ;)

 

 

Kävin muuten tällä viikolla divarissa ja tein löydön. Ihana kasa uudenveroisia Ottobre lehtiä. Ostin seitsemän hintaan 2,80e/kpl ;) No ajattelin sitten lueskella niitä hiukan tarkemmin ulkosalla ja otin ne kassiin mukaan. Päädyin kuitenkin tekemään "puutarhatöitä" pienellä 1m x 2m multaläntillä. Sen jälkeen leikin lasten kanssa pihassa ja tultiin ulko-ovesta sisälle. Näin kassi jäi terassin oven vierelle enkä sitä huomannut vaan vedin vain oven kiinni.

 

Seuraavana päivänä sitten avasin oven ja huomasin kassin. Ja juuri oli edellisenä iltana sitten satanut vettäkin. Lehdet oli "kivan" märkiä, samoin virkkuulankani. Mulla oli jo kiire hammaslääkäriin, enkä ehtinyt alkaa niitä kuivailemaan. Mies olikin keksinyt keinon kuivata kallisarvoiset lehteni ;) Ripusti narulle ja föönäili. Lehdet pelastettu ;)