Blogin päivittäminen on ollut takkuista, vaikka jotain käsitöitä on tullutkin tehtyä. Päivittelen niitä joulukuun viimeiselle päivälle jotta ovat oikealla vuodella ;)

Olen ajatellut siirtää blogini Bloggeriin, mutta siinä on vielä hiukan opettelmista... En esim. ymmärrä miksi joskus ekaa kuvaa kokeillessa sen saa suurennettua kilikkaamalla, mutta nyt kun laitan eivät aukea isompana. Olen kahlannut ohjeita läpi, mutten löydä. Höh.

Edit: Kuva ongelma selvisi. Internet Explorerin kanssa voi olla tämä ongelma, vaihdoin Bloggerissa Mozzillan käyttöön ja johan alkoi taas toimia ;)

Taftia, tylliä ja paljettikangasta, niistä on pienen prinsessan mekko tehty ;)

Veera 5v. prinsessamekossaan

Olen onnellinen että ompelin mekon tytölle, sitä oli meinaan tosi kiva tehdä. Ja sain todistettua itselleni, että osaan vielä ommella jotain "monimutkaisempaa" kuin trikoopaidan... Itseasiassa trikoon ompelu on paljon vaikeampaa kuin kovan kankaan... ;) Valitettavasti tafti imee itseensä tosi nopeesti kaikki rasvatahrat ja paljetteja irtoaa joka pesussa, mutta käytetään sen aikaa kun pysyy käyttökuntoisena.

Mekko sivulta.

Tumput Veeralle
Lanka: Novitan Nalle kaksinkertaisena, kirjailut Kitten Mohair

Tumput Eerikalle
Lanka: Novitan Nalle kaksinkertaisena, kirjailut Kitten Mohair

Tytöt saivat ennen tumppuja villasukat joita tikkuttelin pikkuhiljaa sen mitä käsi alkoi kestämään. Sallin itselleni muutaman rivin ja vähän yli... ;) Sukkaparin valmistamiseen meni vajaa viikko. Pikkuhiljaa huomasin käteni alkavan kestää neulomista vaikka monesta muusta kiukkuilikin.

Villasukat Veeralle ja Eerikalle.
Lankana seiskaveikka jättiraitakohan se oli.

Äiti innostui neulonnasta ja tekaisi itsellensäkin tumput ja on tehnyt tytöillekin taas jotain ;)

Joulun lähestymistä voi seurata vaikka tästä sähköisestä joulukalenteristamme, linkki löytyy myös sivupalkista.

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Mieheni isä kuoli syyskuun lopussa, syöpään jonka olemassaolosta tiesimme 2,5 kk ja sitten se oli ohi. Aika järkyttävää. Mieheni isä kertoi siitä pojalleen, kun itse kuuli ja mieheni sai kertoa siitä vain minulle. Kukaan muu appeni läheisistä emäntäänsä ja hyvää ystäväänsä lukuunottamatta ei tiennyt. Siinä sitä sitten oltiin kuin ei mitään...

Nekin hautajaiset on nyt pidetty ja elämä jatkuu taas. Paljonhan tämä tuo vielä lisätyötä kun koitetaan setviä appeni huushollia ja saada perunkirjat hoidettua.

Muutenkin on elämässä ollut vähän kiirusta. Meillä oli perättäisinä viikonloppuina ensin Veeran 5v. juhlat, sitten appeni hautajaiset, sitten firman vuosijuhlat. Sitten mieheni menikin jo pieneen leikkaukseen ja on vielä toipilaana kotona. Nyt jo pystyy kuitenkin jotain tekemään enkä ole enää "yksinhuoltaja".

Viime ja tällä viikolla lapset ovat sairastaneet juuri korvatulehduksen, itse olen toipumassa angiinasta ja miehelläkin alkaa flunssa helpottamaan. Joten eiköhän elämä ala olemaan taasen kohta uomissaan ;)

Joulua pitäisi kohta pikkuhiljaa alkaa valmistelemaan, ihanaa. Jouluun liittyen olen rakentamassa omaa joulukalenteria osoitteessa http://www.24paivaa.fi/ Siellä saa kivasti tehtyä sähköisen joulukalenterin johon saa omia kuvia, meillä siis lähinnä lasten ;) Kohderyhmänä meillä lähinnä sukulaiset ja ystävät. Katson millaiseksi se muokkaantuu, josko laittaisin se tännekin ;) Jouluun on enään 25 päivää ;)

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja ollut hyvin kiireinen. Töiden jälkeen olen käynyt äidillä, jumpalla tai kaupassa. Vain yhtenä päivänä pääsin suoraan kotiin. Kun lapset on saatu nukkumaan on peti kutsunut myös äitiä, joten mitään ei ole tällä viikolla valmistunut. Ehtisköhän viikonloppuna tekemään jotain muutakin kuin siivousta ja pyykinpesua...

Ihanaa tämä töissä käynti ainakin toistaiseksi, vaikkei aikaa mihinkään muuhun tunnu olevankaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Työt alkavat maanantaina ja menen koittamaan miten käsi kestää. Fysioterapiassa jatketaan ja hän on sitä mieltä että käden oireet ovat enemmän niskasta kuin kädestä itsestään johtuvia. Niska/hartiaseudun kireyksiä koitetaan purkaa ja oma asento on muistettava pitää hyvänä. Jumpalla on lupa käydä ja kävinkin nauttimassa Chibalista maanantaina. En huomannut kysyä miten oireet ensin sopivat tenniskyynärpäähän ja nyt johtuu niskoista. No koitetaan saada kuntoon.

Käsi alkaa toipumaan pikkuhiljaa ainakin kortisonipiikistä. En oikein tiedä onko paljoakaan parempi kuin ennen piikkiä, mutta arkisia asioita voi kädellä tehdä.

Koska en voinut neuloa tai virkata, aloin perehtymään paremmin ompelukoneeseeni.

Ja sitten niitä valmiita töitä...

Jo reilu kuukausi sitten tein  miehelleni työkassin.

Viime viikolla ompelin Veeralle uuden trikoopaidan, johon yhdessä Veeran kanssa mietittiin kuva ja mitä siihen kirjoitettaisiin ;) Kaava on kirjasta JuJu - erilainen lastenvaatekirja. Todella kiva ja inspiroiva kirja, mutta kyllä kaavat otan jatkossakin jostain muualta.

Trikoopaita Veeralle.

tunika kirjasta JuJu- erilainen lastenvaatekirja. Koko 100 cm.

Lähikuva koneella kirjotusta kuvasta.

Lauantaina ompelin Veeralle kevyet housut "baby-sametista". Ihan kiva ommella välillä joustamattomasta vaatetta.

Edessä valehalkio. Eli ei oikeasti vetoketjua.

Takana taskut, tikkauksin.

Sunnuntaina Eerikalle pikapipon ihan vain kokeilumielessä. Raita kangas on Eerikalle pieneksi jääneestä puserosta, vaaleanpunainen kaappien kätköistä.

Eilen keskiviikkona tein Ville-vauvalle tyynyliinan. Kirjonnan tein koneella jo jokin aika sitten, mutta nyt sain itse tyynyliinankin ommeltua.

Tyynyliina on kokoa 40 x 58 cm.

Lähikuva konekirjonnasta.

Niin ja vauvoihin liittyen, ystäväni saa vauvan, laskettuaika on huhtikuun alussa. Ihana ihana uutinen ;) Paranis nyt tuo hemmetin käsi, jotta pääsisi sitten jotain pieniä söpöjä juttujakin tekemään. Harmittaa kun Villellekään ei ole voinut mitään neulomuksia tehdä kun omien tyttöjen jutut eivät valmistu, eikä siis voi silloin muutakaan tehdä ja kun käsi ei kestä :(

Olen siis leikellyt ja ommellut nämä n. viikon aikana ja pari puseroa on jo leikattuna ja esivalmisteltuna. Yritän toteuttaa muutamassa blogissa bongaamaani juttua. Piirrän kaavoja kun siihen löytyy aikaa, samoin leikkelen kankaita. Ja kun ompeluinnostus iskee, niin on mitä ommella ;)

Eilen oli ihan pakko tarttua vähän puikkoihinkin. Äitini ei viimeksi tavatessamme ollut vielä päässyt sukkien alkuun ja tytöt todella tarvitsisivat uusia villasukkia. Ei nyt ihan vielä, mutta ei varmaan kauaa mene. Ja neulomisesta on muutenkin tulossa kovat vieroitusoireet. Oli siis pakko kaivaa vähän lankaa ja puikot. Ajattelin että neulon vaikka yhden raidan kerrallaan (seiskaveikan jättiraita lankaa), niin sukkien tekoon kuluu n. kaksi viikkoa ja kuukauden kuluttua molemmilla tytöillä olisi uudet sukat. Otin uudet bambusukkapuikot (aivan ihanat verrattuna vanhoihin metallisiin!!!) ja kilkuttelin ekan vajaan raidan. Ihanaa neuloa!

No tänään sitten ajattelin tuossa aamupäivällä tehdä vielä yhden raidan, mutta hupsista neuloinkin kolme... Se siitä maltillisuudesta. Pidin kyllä taukoja, tein muita asioita, jumppailin ja sitten palasin taas tv:n ääreen neulomaan.

Jotenkin sitä vain tuskastuu tähän käteen kun vaikka annoin totaalisen kaksi viikkoa lepoa ja vielä päälle kaksi viikkoa vailla neulomista, enkä ylipäätään kolmeen kuukauteen ole juurikaan neulonut, niin ei tuo alkuperäinen vaiva "hiirikäsi" ole paljoa muuttunut. No katsotaan onko kohta tosi paha taas, mut pakko oli vähän koittaa... Ymmärrätte varmaan ;) Niin ja hiirtä siis käytän vasemmalla, että koneella vain kirjoittaminen rasittaa oikeaa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Paitsi että oikea käteni joka on kipuillut jo kolmisen kuukautta on nyt pahempi. Kädessähän on ollut kaikenlaista, mm. ”hiirivaiva”, särkyä ranteesta olkapäähän, etuolan kipuilua, käden päällilihaksen kipuilua. No fysioterapeutti meinasi että kuulostaisi tenniskyynärpäältä kun punnertaminen ja raskaiden esineiden kantaminen on vaikeaa.

Kun tutkin tenniskyynärpään syntyä netistä niin tajusin, että eihän se neulominen ollut se suurin ongelma sen syntyyn vaan se hakun heiluttaminen kasvimaatani tehdessä. Tyhmä minä kun en tajunnut, mutta kun neulominen sattui vain niin mukavasti samaan aikaan...

Luin sitten netistä että kortisonipiikillä pitäisi olla parantavia vaikutuksia. Marssin perjantaina lääkäriin ja tökkäsi piikin kyynärpäähän alapuolelle. Noin puolentunnin kuluttua en meinannut pystyä avainta vääntämään ovessa. Lopunpäivää makasin sängyssä käteni vieressä särkylääkkeitten kanssa. Lauantaina käsi edelleen tosi kipeä ja sormet aivan turvoksissa.

Käytiin kuitenkin mökillä vaikka marjojen poimimisesta ei tullut mitään, luin vain kirjaa. Sunnuntaina pystyin jo hiukan ottamaan tavaroista kiinni.

Nyt tiistaina kättä voi jo hiukan käyttää, mutta parhaani mukaan annan levätä. Rannetta ei edelleenkään saa paljoa kiertää. Käsi siis edelleen kipeämpi kuin oli ennen piikkiä. Piikkiä ei siis ilmeisesti tullut pistettyä ihan oikeaan paikkaan, näin meinasi maanantaina lääkäri.

Uutta kortisoniannosta voi miettiä parin viikon kuluttua kyynärpään yläpuolelle ja ehkä olkaan. Katsotaan missä tilassa käsi tuolloin on.

Paniikkia aiheuttaa töiden alkaminen alle neljän viikon kuluttua. En kertakaikkiaan kehtaa aloittaa sairaslomalla. Mutta koska teen toimistotöitä niin mikäli on ”hiirivaivaa” niin ei se töitä tehden kyllä paranemaan pääse. Iso ongelma.

Onneksi tässä on vielä aikaa. Neuloa en uskalla yhtään, enkä kyllä tällä hetkellä varmasti pystyisikään. Tietsarilla käytän hiirtä vasemmalla kädellä ja oikealle kädelle aion antaa lomaa niin paljon ylipäätään kuin mahdollista. Töihin menoon on onneksi vielä aikaa, joten mahkuja parantua on ;)

Äidilleni annoin sukkalankoja josko neuloisi tytöille sukkia ja tumppuja kun itse en pysty. Neuleasut on pakko ostaa kaupasta. Neulon niille sitten itse toiset kun pystyn.

Kättä alan jumpata heti kuin vain mahdollista. Esim. Mobilatin sivuilla on hyviä ohjeita tenniskyynärpäälle.

Joten blogini mitä suurimmalla todennäköisyydellä pysyy hiljaisena vielä tovin. Tämän tekstin pystyin juuri ja juuri kirjoittamaan, mutta nyt jo taas särkee. Jos jotain positiivista tästä hakee, niin isäntä on passannut ihan kivasti ja hoitanut ”hankalat” hommat lasten kanssa ja olenpa ehtinyt lukea pari kirjaakin ;)

Mukavaa lämmintä syksyä kaikille ;)

No tänään isäntä huuteli, että tules katsomaan meidän rosvoa, tässä hän siis on. Löydättekö? ;)

Tätähän serkkuni hiukan epäilikin... ;)

Edit, jatkoa:

Niin, pikkuinen pupuhan se ;) Oli syömässä tällä kertaa mun kuivuneita orvokeita. Jäi vähän kasvimaa ja kukat huonolle hoidolle kun pappani kuoli 17.7. ja olen surrut suruani, hoidellut hautajaisiin liittyviä juttuja ja koittanut olla tukena mummulle. Kesäsateet eivät ole riittäneet pitämään orvokeita voimissaan, kasvimaa porskuttaa kyllä.

Tässä pikkuinen lähikuvassa. En kertakaikkiaan hennonnut ajaa häntä pois ja tällä kertaahan maistuivat nuupahtaneet orvokit. Ymmärrän kyllä että pupu kasvaa, mutta... Lapsistakin oli niin kiva katsella ikkunan takaa pupun ruokailua ;) Mut voipi olla salaatin kasvattaminen hiukan hankalaa ;)